SÄPPI

Sijainti

Säpin saari sijaitsee Selkämerellä Porin edustalla, ja kuuluu Luvian kuntaan. Mantereelle on matkaa 5,5 km. Saareen kuljetaan pääasiassa paikallisen kalastajan kyydillä Porin Kuuminaisista. Merimatka kestää noin puoli tuntia säästä riippuen. Kuljetusten varaukset tehdään Tommi Salokankaalta, puh. 0500-468826, www.kala-tommi.fi.

Porin lintutieteellisen yhdistyksen ylläpitämä, v. 1959 perustettu lintuasema toimii majakan vieressä vanhassa majakanvartijain rakennuksessa. Asemalle voidaan majoittaa 12 lintuharrastajaa. Varaukset ja tiedustelut: Jan Lundgren 050-5715198 tai jan.lundgren(at)kolumbus.fi

Paikan kuvaus

Saaren pinta-ala on 150 ha, ja valtaosa saaresta on metsän peitossa. Eteläosan metsät muodostavat lehtojensuojelualueen, ja pohjoisosan alue kasvaa koivuvaltaista sekametsää. Saaren länsi- ja pohjoisrannat ovat kallioisia, kun taas etelä- ja itärantoja hallitsevat matalat rantaniityt. Itärannan niittyä niitetään vuosittain talkoilla.

Saarella pesii monia vanhan metsän lajeja, kuten käenpiika, peukaloinen, pikkusieppo, idänuunilintu ja korppi. Ulkosaariston tyypillisiin pesimälintuihin kuuluvat mm. haahka, pilkkasiipi, karikukko, punajalkaviklo, tylli, meriharakka, kalalokki ja lapintiira. Suuri merimetsokolonia on asustanut Säpin eteläpuolella Marjakarissa. Ristisorsa kuuluu rantojen tyyppilajeihin, ja myös harmaasorsa kotiutui Säppiin 2000-luvulla. Rantalehdoissa ja ruovikoissa viihtyvät mm. kultarinta, luhta- ja rytikerttunen sekä punavarpunen. Myös kurki ja nuolihaukka kuuluvat pesimälinnustoon.

Yksinäisenä metsäisenä saarena Säppi vetää puoleensa runsaasti muuttolintuja etenkin syksyisin. Runsaimpiin lajeihin kuuluvat mm. punarinta, leppälintu, pajulintu, hippiäinen ja peippo. Monet vaelluslinnut, kuten pöllöt, tikat, puukiipijä, ja pyrstötiainen esiintyvät todella runsaina joinakin vuosina. Itä- ja eteläosan matalat rannat rakkolevä- eli hauruvalleineen keräävät varsinkin syksyisin runsaasti läpimuuttavia kahlaajia. Keväällä Säppi on tunnettu hyvänä vesilintujen muutonseurantapaikkana. Runsaimpina lajeina esiintyvät kuikka, kaakkuri, merimetso, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, isokoskelo ja tukkakoskelo.

Säpissä tavataan myös runsaasti harvinaisuuksia, Suomen ensihavainnot on tehty seuraavista lajeista: sitruunavästäräkki 1962, ruskouunilintu 1968, vuorirautiainen 1975, taigakirvinen 1978 ja vaaleakultarinta 1983. Säppi onkin tunnettu juuri itäisistä erikoisuuksistaan, mm. isokirvinen, taiga- ja hippiäisuunilintu sekä pikkusirkku tavataan lähes vuosittain. Taigakirvisiä on tavattu Säpissä lähes yhtä paljon, kuin muualla Suomessa yhteensä.

LUVIAN PELLOT

Sijainti

Pysähdy Luvianlahdella peltojen keskelle 8-tien varrelle huoltoaseman pihaan tähystämään missä hanhet ovat. Huoltoaseman läheltä lähtee länteen peltoteitä, joita pitkin pääset lähestymään hanhia. Hanhet voivat olla kauempana, joten aja kirkon suuntaan ja käänny juuri ennen kirkonkylää vasemmalle Koivukarintielle. Noin kilometrin matkattuasi jätä auto Seppäläntien risteykseen ja kävele hevoshaan viertä peltotietä juovan yli. Jatka hanhikierrosta Koivukarintietä vastapäivään Luvianlahden eteläreunaa pitkin, hanhet voivat olla lähempänä Mikolan kylää.

Mikolasta palaat 8-tielle. Jatka suoraan risteyksen yli Peränkyläntielle. Pikkutie kiemurtelee talojen välistä, ja kilometrin ajon jälkeen näet mäen päältä suulin vierestä Korvenkylän pelloille myötävalossa. Jatka lenkkiä kääntymällä mäntymetsässä takavasemmalle Naskalintielle. Täältä pääset kurkistamaan Luvianlahden rauhalliseen kaakkoiskulmaan, missä voi olla paljonkin hanhia. Peltojen halki pääset Korvenkylään.

Paikan kuvaus

Luvian kirkonkylän peltoja vanhan merenlahden pohjukassa sanotaan Luvianlahdeksi: vielä 150 vuotta sitten Luvian kirkolle pääsi veneellä mereltä. Pellot ovat keväällä levähtävien hanhien ja joutsenten suosiossa. Hanhet levähtävät Raumantien sekä länsi- että itäpuolella. Hanhien ja joutsenten levähdyspaikat (”lentokentät”) vaihtelevat vuosittain, joten joudut ehkä etsimään lintuja.

Luvianlahden pellot ovat tärkeä merihanhien ruokailualue. Merihanhet ovat pitkälti Luvian saariston pesimäkantaa ja odottavat pelloilla saariston vapautumista jäästä. Huhtikuun alkupuoliskolla pelloilla on satoja merihanhea. Samaten laulujoutsenia nähdään sadoittain. Pellolla yöpyvien parvien huikkailu kuuluu kilometrien päähän. Metsähanhiparvet viihtyvät huhtikuussa samoilla pelloilla kuin merihanhet, parhaimmillaan metsähanhia on laskettu toista tuhatta. Harvinaisemmat tundra-, lyhytnokka- ja valkoposkihanhi sekä pikkujoutsen havaitaan vuosittain. Myös kurkia levähtää kymmenittäin. Töyhtöhyyppien levähtäjämäärät nousevat toiselle tuhannelle. Kevätiltaisin metsäkauriit hiipivät pelloille syömään.

Heinäkuussa satoja merihanhia ruokailee Luvianlahdella. Elo-syyskuun taitteessa pelloilla lentelee sepelkyyhkyjä, pääskyjä ja naakkoja, ja saalistelevia petolintuja näkyy runsaasti: merikotkia, nuolihaukkoja, hiirihaukkoja ja suohaukkoja.

PINKJÄRVEN METSÄ

Sijainti

Valtatiellä (8-tie) kääntyy 8 500 m ennen Kuivalahden risteystä itään Saukonniementie. Aja 1,5 km ja vasemmalla puolen tietä on hieno kuusimetsä, johon kannattaa tutustua. Aja reilu kilometri eteenpäin ja jätä auto Hepokankaan risteykseen. Lähde kävelylle oikealle metsätietä pitkin. Pian oikealla puolella harjanteen takana on komea korpinotko. Voit jatkaa suoraan Pahasuon kiertävän 5 km lenkin tai oikaista ekasta risteyksestä vasemmalle Pahasuon pohjoispuolta puolta lyhemmän lenkin.

Aja vielä 2 km eteenpäin ja jätä auto Saukonniemen risteykseen. Iso-Ylistenjärven kiertävä 5 km kävelylenkki vie sinut alueen hienoimpiin metsiin järven itäpuolelle. Voit tehdä myös Vähä-Ylistenjärven kiertävän reilun 3 km lenkin Riihijärventien kautta. Pourunlahden pohjoisrannalla ja Riihijärven etelärannalla on hienoja metsäkuvioita.

Paikan kuvaus

Eurajoen, Luvian ja Panelian välimaastoon jää suuri peninkulmainen asumaton Tokinmaana tunnettu metsäalue. Sen ytimenä on Eurajoen tv-maston itäpuolella 15 km2 suuruinen Pinkjärven suojelumetsä, joka on Satakunnan rannikkoseudun ehdottomasti paras metsäretkikohde - vain 30 km Porista. Alueen korpikuvioita on ennallistettu ojia tukkimalla, joten tulva nousee keväisin monin paikoin teille. Tulviin kuolevat kuusikot ovat tikkojen paratiisi. Lisäksi hakkuualoja on kulotettu ja metsäjärvien pintaa on nostettu. Alueella on tiheä metsätieverkko (osa jätetty oman onnensa nojaan), useita laavuja ja talvisin mainio latuverkosto. Kaikkiaan Pinkjärvi on erinomainen kohde tutustua metsälinnustoon.

Lahopuun runsauden huomaa tikkojen määrissä: palokärjen ja pohjantikan tiheydet ovat Lounais-Suomen suurimmat, molempia pesii kymmenisen paria. Harmaapäätikka ja pikkutikka ovat myös asettuneet pesimälajeiksi. Kosteissa korpinotkoissa peukaloinen, pyrstötiainen, puukiipijä, idänuunilintu, metsäviklo, varpuspöllö ja pyy ovat selvästi yleisempiä kuin talousmetsissä. Kankailla laulavat uuttukyyhkyt ja kulorastaat. Kurjet ja taivaanvuohet pesivät metsien pikku kosteikoilla. Mehiläishaukka, hiirihaukka, kanahaukka ja sääksi lentävät soidinta metsän yllä. Teerien pulina valitettavasti vaimenee kevät keväältä.