Lintupaikkoja - Nakkila

LEISTILÄNJÄRVI

Sijainti

Leistilänjärvi on Nakkilan keskustan länsipuolella sijaitseva laaja peltoaukea. Leistilänjärvelle pääsee esimerkiksi Helsingintieltä (2-tie) kääntymällä Ulvilan puolelta, Porista tultaessa hieman ennen Nakkilan rajaa, Järvikylään Haistilantietä ja heti vasemmalle Järvikyläntietä, joka johtaa aukean luoteisreunalle. Porin Pinomäen-Lattomeren-pelloilla retkeilevät tavoittavat Leistilänjärven parhaiten Lattomeren kylältä Järvikylään lähtevän Lattomerentien kautta.

Koko aukean läpi kulkee noin luode-kaakko suunnassa peltotie (”keskitie”), joka on kuitenkin varsin huonokuntoinen. Erityisesti tien läntisimmällä osuudella kannattaa olla tarkkana, eikä sitä tule kelirikon aikaan käyttää. Maanomistajat eivät katso suopeasti kelirikon aikaan ulkopuolisia ajoneuvoja, eivätkä muulloinkaan, jos ne ovat traktoreiden tai puimureiden tiellä. Peltojen pohjoispuolta seuraavalta Järvikyläntieltäkin hallitsee alueen kohtuullisesti ja siltä lähtee parempi kuntoisia peltoteitä kohti keskitietä.

Kohteen kuvaus

Leistilänjärven kuivatus on aloitettu jo vuonna 1777 ja saatettu päätökseen 1940-luvulla, sotien jälkeen.Linturikkain ala on peltojen länsipää, johon varsinkin hanhet ja kahlaajat keskittyvät. Petolintuja ja yölaulajia löytyy yhtäläisesti aukean eri osista. Leistilänjärvi on oivallinen paikka mm. peltolintujen havainnointiin.

Leistilänjärvi on hyvä retkikohde vuoden ympäri. Peltojen ympärivuotisiin asukkaisiin lukeutuvat mm. peltopyy ja tuulihaukka. Talvisaikaan aukealta yhyttää säännöllisesti pulmusen, ampuhaukan ja lapinharakan. Keltasirkkuja talvehtii yleensä suurissa parvissa. Myyrätalvina saattaa paikalla päivystää piekanoja ja hiirihaukkoja sekä sinisuohaukka tai maakotka. Harvinaisempi, mutta säännöllinen talvilintu on vuorihemppo, joka viihtyy peltoteiden varsien rikkaruohoissa, usein urpiaisten seurassa. Tammikuinen tunturipöllö ja joulupyhinä havaittu töyhtöhyyppä edustavat paikan harvinaisimpia talvihavaintoja.

Maalis-huhtikuussa Leistilänjärvellä levähtää suuret määrät hanhia ja joutsenia. Metsähanhia on ynnättä enimmillään yli 3 000 ja laulujoutsenia satoja yksilöitä. Lyhytnokka- ja tundrahanhia on nähty parhaimmillaan kymmeniä yksilöitä ja muutamia pikkujoutsenia löytyy isompiensa joukosta usein.

Toukokuun viimeisellä kolmanneksella on suuri todennäköisyys löytää keräkurmitsa, joita toisinaan levähtää pelloilla pari kymmentäkin. Muitakin kahlaajia saattaa loppukevään ukkoskuurojen myötä laskeutua mulloksille ruokailemaan, esimerkiksi vesipääsky ja jänkäsirriäinen on havaittu.

Leistilänjärven kesälle ovat tunnusomaisia tiheä pensastaskukanta ja useat pesivät peltosirkkuparit. Nähtäväksi jää oliko kesä 2012 ilman laulavia peltosirkkuja vain poikkeus vai onko laji todella kadonnut jo täältäkin! Kesäyön tunnelmaa luovat ruisrääkät, pensasirkkalinnut, pohjoispuolen metsien kehrääjät ja huuhkajapari, saalistelevat suo- ja sarvipöllöt sekä toisinaan myös luhta- ja viitakerttunen. Myös viiriäisen kuulemiseen on erinomaiset mahdollisuudet. Turkinkyyhkyjä on kotiutunut 2000-luvulla Järvimaantien varteen, alueen länsilaidalle, pieni kanta. Myös turturikyyhky on tavattu useamman kerran ja laji ilmeisesti pesi paikalla 1980-luvulla.

Syksy on mainiota petolintuaikaa Leistilänjärvellä. Tuulihaukkoja voi helposti nähdä kolmatta kymmentä ja sinisuohaukkojakin kymmenisen yksilöä. Muuttohaukkoja näkyy säännöllisesti ja paremmista päiväpedoista paikalla on havaittu arosuohaukka ja kiljukotka. Paikan harvinaisimman linnun titteliä kantaa punapyrstölepinkäinen, joka viihtyi alueella syyskuun alussa 2011. Epäonnisempi kovan luokan harvinaisuus, pikkutrappi, jäi fasaanijahdin uhriksi lokakuussa 1992.