PUURIJÄRVI

Sijainti

Järvi sijaitsee Kokemäen ja Huttiosten rajalla. Kokemäen puolella merkittävin lintujentarkkailupaikka on Kärjenkallion lintutorni, ja tornin polun varressa on myös liikuntaesteisille sopiva havainnointilava. Tornille on viitoitettu polku, joka alkaa Kauvatsantien varressa sijaistevalta parkkialueelta. Järven pohjoispäässä on toinen, pienempi lintutorni, jonne pääsee Kauvatsanjoen varresta Ahvenuksen sillan pielestä alkavaa polkua pitkin.

Paikan kuvaus

Valtakunnallisesti arvokas lintujärvi, joka kuuluu Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon. Järvellä on toteutettu  Suomen suurin lintuvesikunnostus vedenpintaa nostamalla ja avovettä lisäämällä.

Pelkästään pesivän lajiston viime vuosien enimmäisparimäärät ovat paljon puhuvia: joutsen 4 paria, naurulokki n. 250 paria, pikkulokki yli 50 paria, kaulushaikara 3 paria, härkälintu 10 paria, silkkiuikku 5 paria ja nokikana yli 250 paria. Muita puoli- ja kokosukeltajia pesinee yhteensä yli 500 paria. Ruskosuohaukkoja on pesinyt 5 paria.

Parhaimmillaan voi järvellä olla yhtäaikaisesti kalastamassa tusinan verran kalasääskiä. Harmaahaikarat säännönmukaisesti yleistyvät heinäkuulta alkaen. Lajin huippusummat lasketaan yleensä syyskuun ensimmäisen viikon tienoilla, jolloin lintuja on parhaimmillaan ollut runsas 100 yksilöä! Harmaahaikaroita nähdään luonnollisesti myös pesimäaikaan, tosin pesää ei vielä ole löydetty. Järven laajat luhtaniityt ovat kurkien ja taivaanvuohien suosiossa. Lähistöllä pesinnän monena vuonna aloittaneet merikotkat kiertelevät järven alueella (tähän päivään asti ei ole pesinnässään onnistunut säännöllisesti keväisin toistuvan ihmishäirinnän takia!).

Järvellä on havaittu lukuisia harvinaisuuksia ja harvalukuisia lajeja: musta-, jalo- ja kattohaikara, kiljuhanhi, pikkuhuitti, ruokosirkkalintu, viiksitimali, taigauunilintu, pikkusieppo, isokirvinen, rastaskerttunen, kuhankeittäjä, pussitiaisen pesälöytö, kiljukotka, pikkukiljukotka, punajalkahaukka, niittysuohaukka (pesinyt), arosuohaukka, keräkurmitsa, mustapyrstökuiri, karikukko, siperiankurmitsa, heinäkurppa, valkosiipitiira, liejukana ja pikku-uikku. Mustatiira pesi järvellä vielä 2000-luvun alussa, mutta ei sen jälkeen.

JÄRILÄN LAMMET

Sijainti

Valtatie 2:lta käännytään itään Järilään, ja tietä ajetaan rautatien yli ja vanhan koulun ohi n.1,2 km, jolloin savenottokuopat välittömästi tien eteläpuolella. HUOM! Älä tuki autollasi liittymiä pellolle!

Paikan kuvaus

Puolisen tusinaa vanhoja tiilitehtaan savenottokuoppia, joista osa kuopista on peitetty maatalousjätteellä. Lammista paras, aivan valtatie kahdelta Järilään kääntyvän tien varressa on saamassa takaisin koko 1990- luvun kateissa olleet naurulokit. Kolonian poissaollessa pesimälinnustosta katosi myös aiemmin runsas mustakurkku-uikku (mm. v. 1986 vähintään 14 paria.), tukka- ja punasotka sekä pikkulokki, ja monien lajien parimäärät putosivat. Lammilla ja sen lähipelloilla on havaittu mm. mustapyrstökuiri, keräkurmitsa, mustatiira, pikku-uikku (pakkoadoptoi muinoin mustakurkku-uikun poikasen!), viita- ja luhtakerttusia, sirkkalintuja, luhtakana ja liejukana.

PIIKAJÄRVI

Sijainti

Valtatie 2:lta käännytään länteen Harolantielle, jota ajetaan n.3 km, jolloin tie kääntyy etelään (vasemmalle) Piikajärven lentokentän viitoitettu tie. Tätä hiekkatietä ajetaan n.1,6 km, jolloin enemmän ajettu ura erkanee oikealle kylttien Piikajärvi ja Lentokeskus suuntaisesti. Noin 300m risteyksestä eteenpäin näkyy mustakurkku-uikkujärvi tien vasemmalla puolella.

Paikan kuvaus

Karun hiekkaisen mäntykankaan karu pikkujärvi. Mustakurkku-uikkuja pesii järvellä 6-10 paria vuosittain. Mäntykankailla surisee kesäöinä runsaasti kehrääjiä. Samaten kangaskiuruja löytyy tasaisin välein. Satakunnassa harvinaisena pesivä ampuhaukka pesii yhden parin voimin aivan Piikajärven reunametsissä lähes vuosittain.