jan_eeralan_linturetket_sappiin
Rautainen 60-luku – Jan Eeralan linturetket Säppiin
Säpin saari on aina jättänyt lähtemättömän muistijäljen useimmille siellä käyneille,
eritoten siellä pidempään olleille, vaikka olisikin kyse vain päivästä tai kahdesta.
Syitä tähän saattaa olla useampi, mutta saaren eristyneisyys, luonto ja tietty
saavuttamattomuus ovat erämaisuuden kanssa päätekijät. Säpissä horisontti on aina
läsnä, mutta isohkona saarena siellä voi myös vaellella, ja kokemus muistuttaakin
ns. lapinkuumetta.
Vaikka Säppiin mennään tänään, kuten viisikymmentä vuotta takaisin, sydäntalvea
lukuun ottamatta joko omalla veneellä tai venekyydillä, niin takavuosina oli matkaan
lisättävä useimmiten matka rantaan; 1960-luvulla kuten nytkin, useimmiten
Salokankaan kalastajatilalle, josta sen ikimuistettavan kyydin sai kuten saa edelleen.
Jani kulkenut Säppiin veneellä, mopolla, autolla, suksilla ja vaikka millä, mutta
vahvimmin on jäänyt mieleen ne 60-luvun raskaat taipaleet ahtojäitä kierrellessä.
Matkaan meni useimmiten tunteja, vaikka etäisyys ei ollut 6–7 km suurempi. Kuten
elämässä muutenkin, vastukset ovat ne, jotka vahvistavat, niin myös nämä Säpin
matkat, jotka sitten maihin tultaessa taas jatkuivat pyörällä kaupunkiin. Oikeastaan
Säppi on opettanut Janille, miten luonnossa asutaan mutta myös liikutaan, ja hän on
usein kokenut tämän erikoisen saaren omaksi kohtalonyhteydekseen.