Säppi - Yleistä
Säpin lintuasema 61.29N 21.21E
Yleistä
Porin lintutieteellisen yhdistyksen ylläpitämä lintuasema toimii majakan vieressä vanhassa majakanvartijain rakennuksessa. Asema on perustettu v. 1959. Säppi on Suomen toiseksi vanhin lintuasema Ahvenanmerellä sijaitsevan Hammarlandin Signilskärin jälkeen.
Suuri metsäinen saari avomeren äärellä
Säpin saari sijaitsee Selkämerellä Porin edustalla, ja kuuluu Eurajoen kuntaan (31.12.2016 asti Luviaan). Mantereelle on matkaa lyhimmillään 5,5 km. Saaren pinta-ala on 150 ha, ja valtaosa saaresta on metsän peitossa. Valtio omistaa suurimman osan saaresta, joka kuuluu myös Selkämeren kansallispuistoon. Pohjoisosan yksityisomistuksessa ollut metsä hakattiin pääosin 1960-luvulla ja nyt alueella kasvaa tiheä koivuvaltainen sekametsä. Saaren länsi- ja pohjoisrannat ovat kallioisia oliviinidiabaasirantoja. Etelä- ja itärantoja puolestaan hallitsevat matalat rantaniityt, joilta uutteran talkootyön myötä on saatu ruovikot hävitettyä. Itärannan niittyä niitettiin 1990- ja 2000-luvuila vuosittain talkoilla PLY:n ja Metsähallituksen toimesta. 2010-luvulla saaressa on laiduntanut kesästä syksyyn parikymmenpäinen ylämaankarjalauma, joka pitää rannat lyhytkasvuisina. Saaren korkein kohta on keskellä kohoava Kirkkoharju, kahdeksan metriä merenpinnasta.
Monipuolinen pesimälinnusto
Metsäisyytensä vuoksi saarella pesii monia vanhan metsän lajeja, kuten nuolihaukka, käenpiika, pikkusieppo, idänuunilintu ja korppi. Pääsaarella pesi ennen lukuisa joukko tiiroja, kahlaajia, ristisorsia, haahkoja ja muita vesilintuja, kunnes 2000-luvun alussa saarelle asettui kettuja ja hiukan myöhemmin supikoiria. Valitettavasti näitä tehokkaasti linnunpesiä ja emoja saalistavia petoja ei ole saatu poistettua saaresta. Suuri merimetsokolonia on kotiutunut Säpin eteläpuolelle Marjakariin.
Runsaasti lintuja muuttoaikoina
Yksinäisenä metsäisenä saarena Säppi vetää puoleensa runsaasti muuttolintuja. Etenkin syksyisin saari on tärkeä etappi monille pikkulinnuille. Runsaimpiin lajeihin kuuluvat mm. punarinta, leppälintu, pajulintu, tiltataltti, laulu- ja mustarastas sekä urpiainen. Monet vaelluslinnut, kuten pöllöt, tikat, puukiipijä, pyrstötiainen ja kaikki kolme käpylintulajia esiintyvät todella runsaina joinakin vuosina. Itä- ja eteläosan matalat rannat rakkolevä- eli hauruvalleineen keräävät etenkin syksyisin runsaasti läpimuuttavia kahlaajia, varsinkin sirrejä. Keväällä Säppi on tunnettu hyvänä vesilintujen muutonseurantapaikkana. Runsaimpina lajeina esiintyvät kuikka, kaakkuri, merimetso, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, isokoskelo ja tukkakoskelo. Myös ruokkien muutto on toisinaan vilkastaja ja etelänkiislakin on etenkin keväällä tavallinen näky aamuvakiohavainnoinnin aikana. Säpissä tavataan myös runsaasti harvinaisuuksia, Suomen ensihavainnot on tehty seuraavista lajeista: sitruunavästäräkki 1962, ruskouunilintu 1968, vuorirautiainen 1975, taigakirvinen 1978 ja vaaleakultarinta 1983. Säppi onkin tunnettu juuri itäisistä erikoisuuksistaan, taiga- ja isokirvinen, taiga- ja hippiäisuunilintu sekä pikkusirkku tavataan lähes vuosittain useamman yksilön voimin. 2000-luvun harvinaisimpia lintuja ovat olleet mm. amerikanhaapana (2009), amerikantavi (2010), amerikanjääkuikka (2012, 2015 ja 2016), ruskohaikara (2017), palsasirri (2005), mehiläissyöjä (2017), mongoliankirvinen (2015), taigarautiainen (2yks 2016), alppirautiainen (2005), nunnatasku (2012), aavikkotasku (2016), vaaleakultarinta (2016), kashmirinuunilintu (2007 ja 2016), ruskouunilintu (2005, 2014, 2015 ja 2017) ja tulipäähippiäinen (2011 ja 3yks 2016). Yhteensä asemalla on havaittu 296 lintulajia (16.10.2017 tilanne).