Näytä suurempi kartta

Sijainti

Ajetaan Porista Mäntyluodontietä Pihalvan risteyksen ohi, käännytään vasempaan Huhtalanraitille, ja siitä kaksi kilometriä P-paikalle. Lietteiden lavalle jatketaan tietä kävellen 400m ja etuoikeaan metsätielle/polulle. Polkua ja pitkoksia jatketaan 500m ja olet perillä. Tornin läheltä menee pitkos rantaan, rannalla liikkuessa tulee lintujen ruokailurauhaa kunnioittaa ja kiertää linnut riittävän etäältä. Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty. Paikoitusalueelta lähtee polku myös kaakkoon Huhtalan tornille, kävelyä 500m.

Paikan kuvaus

Lietteet on yksi Suomen parhaista, ellei paras, paikka havainnoida kahlaajalintuja. Lietteillä näkee myös huomattavia määriä tiiroja, lokkeja, petolintuja, avomaan lajeja, sukeltaja- ja puolisukeltajasorsia, merilintuja jne. Lietteet onkin Satakunnan monipuolisin ja paras linturetkikohde. Lietteille retkeä suunnitellessa kannattaa tarkastaa meriveden korkeus. Yli +20cm vedenkorkeudella lietteet ovat veden alla, eikä kahlaajia juuri löydä. Optimaalinen veden korkeus on noin -10 - +10cm, jolloin lietettä on näkyvissä ja se on kosteaa. Myös sateilla on suuri vaikutus kahlaajien näkemiseen, matalapaineiset sadekelit saavat kahlaajat keskeyttämään muuttonsa ja ovat lietteiden parhaita lintupäiviä. Varusteista kumisaappaat ovat pakolliset. Kesällä on hyvää varata hyttysmyrkkyä ja kaukoputki on erittäin suositeltava jo häirinnän minimoimiseksikin.

Lietteiden sesonki alkaa keväällä Preiviikinlahden jään sulaessa. Usein jo maaliskuulla Riitsaranlahden suulle muodostuu sula, johon ensimmäiset ristisorsat saapuvat. Heti lietteen paljastuessa tulevat tyllit, usein myös luotokirvisiä näkee aivan alkukeväästä. Huhtikuulla tyllien määrä lisääntyy, kymmenet räyskät lepäilevät särkillä ja hoitoniityllä pesivät uhanalaiset etelänsuosirrit soidintavat. Hathurunojan suun ruovikossa puhaltaa kaulushaikara ja luhtakanat röhkivät. Touko-kesäkuussa monipuolinen joukko kahlaajia muuttaa alueen läpi, hyvinä päivinä voi nähdä satoja punakuireja, lapinsirrejä, suosirrejä ja jänkäsirriäisiä. Pulmus-, kuovi-, iso- ja pikkusirri sekä vesipääsky ja tundrakurmitsa esiintyvät muutamien tai kymmenien yksilöiden voimin. Sadat lapintiirat ja kymmenet kuikat saalistavat lahdella. Pikkutiira ja merikihu ovat melko tavanomainen näky.

Syysmuutto alkaa jo touko-kesäkuun vaihteessa töyhtöhyypän, mustaviklon ja kuovin etujoukkojen jo palatessa etelään. Muutto kiihtyy nopeasti ja huipentuu vanhojen kahlaajien osalta heinäkuun loppupuolella tai elokuun alussa. Pari viikkoa myöhemmin tulevat nuoret linnut. Lahdelle kerääntyy tuhansia telkkiä ja sorsia sekä satoja tiiroja ja naurulokkeja. Lokakuulla alkaa hiljentyä, mutta marraskuun alussakin havaitaan toisinaan viimeisiä suosirrejä ja tundrakurmitsoja.

Lietteet on myös oiva paikka muuton havainnointiin keväin syksyin. Mm. hanhi-, petolintu- ja pikkulintumuutto voivat olla komeaa katseltavaa. Hanhet ja osa petolinnuista muuttaa lahden poikki, muut pääosin metsän reunaa seuraten.

Lietteillä havaittujen harvinaisuuksien lista on pitkä. Suomelle uusia lajejakin on löydetty useita, mm. kaitanokkalokki, eskimosirri, arohyyppä ja valkoperäsirri. Yli kymmenen kertaa on nähty esimerkiksi palsasirri, mustajalkatylli, avosetti, riuttatiira, lampiviklo, rantakurvi ja moni muu. Usein kesän hiljaisimpaan aikaan Juhannuksen jälkeen on hyvät mahdollisuudet harvinaisuuksien löytymiseen, joskin polun hyttysarmada vähentää paikalla retkeilijöitä tehokkaasti.