Säppi - Yleistä

Yleistä

Porin lintutieteellisen yhdistyksen ylläpitämä lintuasema toimii majakan vieressä vanhassa majakanvartijain rakennuksessa. Asema on perustettu v. 1959. Säppi on Suomen toiseksi vanhin lintuasema Ahvenanmerellä sijaitsevan Hammarlandin Signilskärin jälkeen.

Suuri metsäinen saari avomeren äärellä

Säpin saari sijaitsee Selkämerellä Porin edustalla, ja kuuluu Luvian kuntaan. Mantereelle on matkaa lyhimmillään 5,5 km. Saaren pinta-ala on 150 ha, ja valtaosa saaresta on metsän peitossa. Valtion omistaman eteläosan metsät ovat luonnontilassa ja muodostavat lehtojensuojelualueen. Pohjoisosan yksityisomistuksessa ollut metsä hakattiin pääosin 1960-luvulla ja nyt alueella kasvaa tiheä koivuvaltainen sekametsä. Saaren länsi- ja pohjoisrannat ovat kallioisia oliviinidiabaasirantoja. Etelä- ja itärantoja puolestaan hallitsevat matalat rantaniityt, joilta uutteran talkootyön myötä on saatu ruovikot hävitettyä. Itärannan niittyä niitetään vuosittain talkoilla PLY:n ja Metsähallituksen toimesta. Saaren korkein kohta on keskellä kohoava Kirkkoharju, kahdeksan metriä merenpinnasta.

Monipuolinen pesimälinnusto

Metsäisyytensä vuoksi saarella pesii monia vanhan metsän lajeja, mm. käenpiika, peukaloinen, pikkusieppo, idänuunilintu ja korppi. Ulkosaaristolle tyypillisiin pesimälintuihin kuuluvat puolestaan mm. haahka, pilkkasiipi, karikukko, punajalkaviklo, tylli, meriharakka, kalalokki ja lapintiira. Suuri merimetsokolonia on kotiutunut Säpin eteläpuolelle Marjakariin. Myös eteläinen ristisorsa kuuluu saaren rantojen tyyppilajeihin, ja harmaasorsa kotiutui Säppiin 2000-luvulla. Rantalehdoissa ja ruovikoissa viihtyvät mm. kultarinta, luhta- ja rytikerttunen sekä punavarpunen. Myös kurki ja nuolihaukka kuuluvat pesimälinnustoon.

Runsaasti lintuja muuttoaikoina

Yksinäisenä metsäisenä saarena Säppi vetää puoleensa runsaasti muuttolintuja. Etenkin syksyisin saari on tärkeä etappi monille pikkulinnuille. Runsaimpiin lajeihin kuuluvat mm. punarinta, leppälintu, pajulintu, hippiäinen ja peippo. Monet vaelluslinnut, kuten pöllöt, tikat, puukiipijä, ja pyrstötiainen esiintyvät todella runsaina joinakin vuosina. Itä- ja eteläosan matalat rannat rakkolevä- eli hauruvalleineen keräävät etenkin syksyisin runsaasti läpimuuttavia kahlaajia. Keväällä Säppi on tunnettu hyvänä vesilintujen muutonseurantapaikkana. Runsaimpina lajeina esiintyvät kuikka, kaakkuri, merimetso, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, isokoskelo ja tukkakoskelo. Säpissä tavataan myös runsaasti harvinaisuuksia, Suomen ensihavainnot on tehty seuraavista lajeista: sitruunavästäräkki 1962, ruskouunilintu 1968, vuorirautiainen 1975, taigakirvinen 1978 ja vaaleakultarinta 1983. Säppi onkin tunnettu juuri itäisistä erikoisuuksistaan, mm. isokirvinen, taiga- ja hippiäisuunilintu sekä pikkusirkku tavataan lähes vuosittain. Taigakirvisiä on tavattu Säpissä lähes yhtä paljon, kuin muualla Suomessa yhteensä.